Koti

Koti. Niin pieni sana, mutta merkitsee paljon enemmän, kuin osaan kirjoittaa. Turvaa, rauhaa, rakkautta, kiukkua, naurua, haleja, omaa paikkaa, lohtua, kauneutta, epätäydellisyyttä, kotitöitä, väsyä, ihania unia… Ihan loputtomasti asioita, myös toistensa vastakohtia.

Koti on minulle itselle ennen kaikkea levon, palautumisen ja rakkauden paikka. Teen kotiini valintoja, jotka tukee näitä asiota. Ne voi olla ihan materiaalivalintoja, mutta ne on myös elämäntapa valintoja. Valintoja, mitä kodiltani vaadin ja mitä vaadin itseltäni, sekä perheenjäseniltäni. Olen suorittaja, olen aina ollut ja jossain määrin tulen sitä varmasti aina olemaankin. 50-vuotta on kuitenkin jo sellainen ikä, että vuodet ovat tuoneet mukanaan kantapään kautta opittua viisautta. Viisautta osata laskea rimaa ja hyväksyä epätäydellisyys. Tulkitsen sen armollisuudeksi ensin itseä kohtaan ja siitä seurauksena myös toisia kohtaan.

Sanoisin, että valinnat näkyy kodissamme sisään astuessa. Näkymä ruokailutilaan aukeaa heti oven avatessa. Siinä, ison pyöreän pöydän ympärillä, voi istua yksi ihminen, tai sitten siinä voi istua kymmenen ihmistä. Kumpikin aivan yhtä hyvä hetki piipahtaa meille sisään. “Maistuuko kahvi” tämän kysymyksen kuulet aivan varmasti, ainakin, jos mieheni on kotona. Meillä rakastetaan hyvää ruokaa, hyvässä seurassa.

Ei, meillä ei olla huippu kokkeja, eikä gurmee illalliset kuulu meidän keittiön valikoimaan. Meillä syödään tavallista, kotona tehtyä kotiruokaa. Haetaan pöydän ääreen tuoleja lisää ja tiivistetään, jotta kaikki mahtuu mukaan. Pöydässä voi olla mullin mallin astioita, leipäpusseja ja helmiaskartelu rasioita. Se on elämää ja tämän olen oppinut näkemään rikkautena ja rakkautena.

Kaunista on! ruokapöytä on itse tehty ja suunniteltu, tuolit on pieteetillä valkattu, just meille sopivat. Tauluja, viherkasveja, verhot, kauniita valaisimia jne.. tämä kaikki pitää vain kyetä näkemään epätäydellisyyden yli. Koti on täynnä kirppislöytöjä, elämää nähneitä ja jopa vuosikymmeniä meidän matkassa kulkeneita kalusteita, luonnon matriaaleja, osin kolhiintuneita ja pikkukoiran jyrsimiä listanpäitä (tämä on asia,joka ärsyttää aina siivotessa!) Silti ja tästä kaikesta johtuen koti on rakas.

Miksi minä kerron sinulle tämän?

Kerron sen siksi, että haluan muistuttaa, ettei kenenkään kodissa kaikki ole viimeistä piirtoa myöten suorassa, kiiltävää ja järjestyksessä. Tai jos niin on, luulen, että siellä kodissa on jotain paljon suurempaa peiteltävää, kuin kuluneet listanpäät tai sotkuinen ruokapöytä. Kodissahan asuu ihmisiä, ja ihmisten myötä kodissa on elämää.

Armollisuus kotia kohtaan on sitä, että hyväksyy epätäydellisyyden ja näkee sen yli kaiken kauniin ja ainutkertaisuuden.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kodissa joskus tarvitsisi tehdä remppaa ja parantaa vaikkapa kodin toiminnallisuutta vastaamaan paremmin perheen tarpeita. Tottakai tarvii!

Elämä ja elämäntilanteet muuttuu ja kodin tulee joustaa ja muuttua siinä mukana. Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei tarvitse välttämättä rakentaa uutta ja laittaa kaikkea vanhaa vaihtoon. On tärkeää nähdä olemassa olevan mahdollisuus muokata vastamaan tämän hetken tarpeita.

Tämä on sellaista missä omat silmät voi helposti sokaistua, eikä oman kodin ainutkertaisuutta ja helmiä kykenen näkemään. Silmät ja mieli näkee vain kaiken, mikä ei miellytä. Sellainen se meidän mieli on.

Miten sitten nähdä se kaikki kauneus ja ainutkertaisuus omassa kodissa, jos se on päässyt piiloutumaan jonnekin tavararöykkiöiden ja arjen velvollisuuksien taakse?

Se on ennen kaikkea mielen työtä. Jos me ei vertailtais, olis kaikki paljon helpompaa, eikö vain?

Minä ainakin sorrun siihen, että vertaan omaa elämää ja kotiakin toisten näkyvissä oleviin asoihin. Vertailusta me ei varmaan vapauduta koskaan kokonaan. Mutta mitäpä, jos vertaillessa pysähtyisitkin miettimään, mikä omassa elämässä ja kodissa on sellaista, mitä ei vaihtaisi pois.

Onko sun kodissa vaikkapa ihana, iso keittiö, tuleeko sinne kauniisti ilta-auringon pehmeä valo, onko sun kodissa jokin upea rakenteellinen erikoisuus, joka on kymmeniä vuosia vanha ja olennainen osa rakennuksen arkkitehtuuria. Onko sun kodissa eteinen niin suuri, että sen toimintoja parantamalla siitä saadaan muokattua harrastavan perheen unelma? Mitkä on sun ja teidän perheen tarpeet? Mihin tarpeisiin hankitte kodin, jossa nyt asutte? Mikä on muuttunut? Onko käynyt niin, että vuodet ovat kellastuttaneet pinnat ja ne uusimalla kodissa pääsee taas esille kaikki upeus, johon joskus rakastuit?

Siedätkö sinä epätäydellisyyttä? Jos osaa sen taidon, moni arjen asia näyttäytyy paljon kauniimpana ja arvokkaampana. Arki on se, mistä elämämme muodostuu ja sen hyväksyminen antaa eväitä myös epätäydellisyyden hyväksymiseen.

“ Etsimme rakennuksista

kahdenlaisia asioita.

Haluamme niiden

suojelevan meitä ja toivomme

niiden puhuvan meille.

Puhuvan siitä,

minkä koemme tärkeäksi ja

mistä haluamme itseämme

muistettavan.”

-john Ruskin

Terkuin; Merja